Kinolinssi

Lights, colors and water. Great combination🥰

Tanssivat vedet Tuusulan kunta
Suomen Ilotulitus

Toinen harrastus mahdollistaa hieman erillaisempiakin kuvia.

Nämä kuvat viikko sitten olleelta palokuntanuorten leiriltä.

Down we go

Someone came from America for a visit

Airforce 1 - Boeing 747-200B
Finnish Border Guard - H215 Super Puma
Finnish Army - Sisu Xa180 (pasi)

So colorful🤩

✈️: boeing 787-9 Dreamliner
📑Juneyao colorful petals livery
📌EFHK

When walking towards work, the object of the hobby may also come up

Swan
Joutsen

Eos R
Canon ef 24-105 f4

Ps: kiitos kun jaksoit ootella kun kaveria kuvailin😎

Aktiivinen viikonloppu takana. Tuli käytyä palokuntien sm-kisoissa JEHU-Malja :ssa kannustamassa tuttuja ja tutustumassa myös helsingin pelastuslaitoksen uusiin ja jo tuttuihin yksikköihin

Paljon muutakin tuli kuvattua viikon aikana. Niitä kuvia nähtävillä myöhemmin.

Lots of pictures. New opportunities. Year 2023. Welcome

Gospel christmas😍

Thanks for Lahden Gospelkuoro / Lahti Gospel Choir

Lahden seurakunnat

Teenager

Kyhmyjoutsen
Cygnus olor

Canon 5D mk iv
Sigma 120-400

A moment of observation

Metsäkauris
Capreolus capreolus

Such a beautiful animal😍

Canon 5D mk4
sigma 120-400

Kyhmyjoutsen
Cygnus olor

While others run away from the fire, others run towards it to save lives.

Thanks Espoon Palokunnat - Esbo Brandkårer ry

Were there any seeds here?

Punatulkku
Bullfinch
Pyrrhula pyrrhula

The first successful picture from the lightning😍😍

Lumix g7
14-40

20 sec
F6.3
Iso 400

You cant see me

Naakka
Jackdaw
Corvus monedula

#70200

Surrounded by colors

Peippo
Chaffinch
Fringilla coelebs

📷Canon 5DmkIV
Sigma 70-200 f/2.8

#70200

FOOD!!

Haarapääsky
Barn swallow
Hirundo rustica

Safe flight Mr. Johnson

✈️Airbus A321-253NX
🏷️United Kingdom-Government/Titan airways
🔤G-GBNI
📍EFHK/ Helsinki-vantaa airport

Is there some fish?

Mustakurkku-uikku
Podiceps auritus
slavonian grebe

Next stop: Dallas

✈️Airbus A350-941
🔤OH-LWB
🏷️Finnair
📍EFHK/Helsinki-vantaa airport

I hurt my ass pretty badly for this picture. Really

📍Tuusulan järvi /

Kvaak "Do you come here often? "

Sinisorsa
Mallard
Anas platyrhynchos

Is there someone?

Orava
Squirrel
Sciurus vulgaris

Searching for food

Sinitiainen
Cyanistes caeruleus

Canon7D+sigma 120-400 f/3.5-5.6

Landing to runway 15

✈️Airbus A350-900
🏷️OH-LWA
📷Canon 7D + sigma 70-200 f/2.8

#70200

Olin tänään Senaatintorilla osoittamassa mieltä tapahtuma-alan puolesta. Kuvassa odottelen lavan vierellä vuoroani, ja hytisen. Pidin puheen, jonka julkaisen tässä kirjallisessa muodossa:

”Olkaas lapset hiljaa, aikuisten täytyy vähän puhua.” Tämä on karrikoituna se viesti, jonka olen kulttuurialan työntekijänä viimeisen parin vuoden aikana ottanut vastaan. Kun yhteiskuntaa on pandemian muodossa kohdannut odottamaton ja uusi tilanne, niin on lanattu varmuuden vuoksi nopeasti maahan ne alat, joilla ei ole niin väliä. Ne alat, joita ei oikein ymmärretä. Ne alat, joista me kaikki kyllä tykkäämme tosi paljon, m***a ovathan ne vähän niin kuin harrastuksia. Suljetaan ne ensimmäisenä ja avataan viimeisenä.

Meihin on suhtauduttu kuin lapsiin. Leikki on lasten työtä. Se, että keksitään lauluja ja pyöritään lavoilla hakkaamassa kitaraa, on monen mielestä vain hauskaa puuhastelua, jollaista yhteiskunnan ei ylipäätään pitäisi tukea — varsinkaan kriisitilanteessa. Eihän sellainen ole oikeasti hyödyllistä.

Onkin ollut masentavaa kokea, miten vähän arvoa meille on annettu. Olen joutunut miettimään, millaista hyötyä tekemästäni työstä on? Kun tulette keikalleni, niin näette minut lavalla. Näette myös bändin siinä ympärillä. M***a paljon jää näkemättä. Siksi käynkin nyt nopeasti läpi, kuinka moni taho saa taloudellista hyötyä siitä, että minulla on keikka.

Tietysti minä ja yhtyeeni saamme liksaa. Jaamme palkkiosta kulujen jälkeen jäävän potin viiteen osaan, minä saan saman kuin muutkin soittajat. Lisäksi työllistän keikoilla kolme ääniteknikkoa. Minulla on siis suoraan hommissa seitsemän henkeä.

Keikat myy Live Nation, joka saa jokaisesta palkkiosta oman siivunsa. Toimisto työllistää kolmisenkymmentä henkeä. Lisäksi liput myynyt yritys ottaa oman viipaleensa.

Oletetaan, että tämä esimerkkikeikka tapahtuu vaaralliseksi luokitellussa yökerhossa. Järjestäjä saa lipputuloista oman prosenttinsa, ja myy illan aikana tietysti parit drinkit — plussaa myös panimoteollisuudelle. Yökerhossa on töissä parikymmentä ihmistä: tarjoilijoita, järjestyksenvalvojia ja muuta henkilökuntaa.

Keikalle pitää vuokrata pa-laitteet ja valot. Ammattilaisia saapuu asentamaan niitä. Lisäksi vuokraamme pakettiauton ja minibussin, joilla roudaamme itsemme ja kaluston paikalle. Näille firmoille syntyy liikevaihtoa. Samoin soitinkaupoille, joista pitää jatkuvasti hankkia erilaisia tarvikkeita. Näiden skaala ulottuu euron plektrasta kymppitonnien äänentoistojärjestelmiin.

Lista jatkuu: pysähdymme matkalla huoltoasemalla. Yövymme hotellissa. Ruokailemme ravintolassa. Ihmiset saapuvat keikalle takseilla. Ja kun kaikki on ohi, niin siivousfirma lakaisee lasimurskan.

Näin onkin saatu jo pitkä ketju toimijoita, jotka hyötyvät tästä yhdestä keikasta. Ja kun tien päällä on samanaikaisesti kymmeniä artisteja tekemässä satoja keikkoja, niin on selvää, että livemusiikki luo kassavirtaa hyvin monenlaisiin palveluihin, ja muodostaa lopulta verorahaa yhteiseen pottiin. Emme ole yhteiskunnalle menoerä, vaan tuotamme tekemällämme työllä taloudellista hyvinvointia. Ja vastaavasti kun alamme on pantu säppiin, niin sillä on ollut näivettävä vaikutus koko ketjuun. Keikkojen peruuntuminen tuntuu taksikuskinkin lompakossa.

Jotenkin tämä on näyttänyt tulevan jopa päättäjille yllätyksenä. He eivät selvästikään ole tienneet, mitä parinsadantuhannen tapahtuma-alan freelancerin kanssa pitäisi tehdä. Ministerien suusta on kuultu moneen kertaan, että ”kulttuuri on tosi tärkeää.” Vähän kuin kehuttaisiin lapselle hänen eskarissa tekemäänsä vesivärimuhjua: ”Oi, täähän me laitetaankin jääkaapin oveen!” Olisin kuitenkin halunnut kuulla seuraavia lauseita: ”Me pidämme teistä huolta. Me taistelemme teidän puolestanne.”

Luin hiljattain Janne Saarikiven kolumnin, jossa hän vertasi Suomea taloon. Ryöstän vertauksen ja muokkaan sitä. Jos ajattelee Suomea talona, niin koulutus muodostaa sille tukevan sokkelin. Terveydenhuolto ja turvallisuus ovat kantavia seiniä, puolustusvoimat tanakka ulko-ovi, jottei kuka tahansa hiippaile sisään. Yksityinen sektori tuo taloon sähköä, lämpöä ja vettä. Sosiaaliturva on katto, jonka ansiosta kukaan ei pääse kastumaan, vaikka ulkona sattuisikin vähän ripeksimään.

Valmis Suomi-talo on hieno. Se on kuitenkin vain tyhjä talo. Vasta kun sisään kannetaan meidän suomalaisten oma kulttuuri, talosta tulee koti.

Vetoomukseni päättäjille on tämä: älkää jättäkö meitä enää yksin.

Kuva: Elina Syrjä